Aftermath - mitä potkuista jäi käteen!

Tietoisuus

Katson aikaa taaksepäin syyskuun 2022 lopulta miettien kuinka summata kaikki koettu? Mitä olen oppinut? potkut.com blogi toimii minulle henkisenä päiväkirjana tuosta ajasta. Sen lisäksi, että blogi on toiminut alustana käsitellä potkuista syntynyttä traumaa, se on toiminut myös työkaluna dokumentoida itsetutkiskelun oivalluksia sekä tietoisuuden kehittymistä.

Potkuni perjantaina 30.9.2022 olivat merkittävä tapahtuma elämässäni. Jotain, jonka en olisi toivonut tapahtuvan. Samalla jotain, joka mahdollisti minulle kokemuksia ja elämän oppeja. Kolikossa on aina kaksi puolta.

Olen jo useamman kerran uskaltanut sanoa ääneen, että potkuni pelastivat minut. Ilman niitä olisin luultavasti jatkanut työn tekemistä aivan liian pitkään fyysisen jaksamisen kannalta katsottuna. En usko, että olisin kestänyt työelämän paineistettua tahtia kovinkaan paljoa pidemmälle. Jatkuva väsyneisyys ja henkinen paine olisivat vaatineet veronsa. Joitain vuosia sitten tehtyjen testien mukaan en esim palautunut lainkaan valveillaoloaikanani. Ainoastaan öisin. Liikuntaa oli liian vähän. Nyt nukun paremmin ja pidempään. Ruokavalioni on parempi, kun kiireessä syödyt lounaat ja välipalat ovat korvautuneet säännöllisellä, usein miten terveellisellä, aterioinnilla. Ravintolaruokaa syön myös harvemmin ja iltamenoja syömisineen ei juurikaan ole. Minulla on aikaa treenata ja liikkumiseni onkin kehittynyt parempaan suuntaan. Jaksan kävellä pidempiä matkoja liikuntarajoitteisuudestani huolimatta.

Minulla on ollut myös aikaa ja oiva mahdollisuus tutkia itseäni. Minuuteni on avautunut minulle aiempaa laajemmin – raadollisuudessaan ja ihanuudessaan. Olen ymmärtänyt paremmin mitä tarkoittaa se, että saa ja pitää rakastaa itseään. Ei ole kyse egotripistä vaan tietoisuudesta. Oman todellisen minänsä etsimisestä. Ajatustensa ja tunteittensa ymmärtämisestä voidakseen elää täysillä ja todellisuudessa. Kohti oman todellisen identiteettinsä tiedostamista.

Kaiken pohtimisen myötä myös työelämä on auennut minulle uudella tavalla. Koen sen eräänlaisena kuplana, jonka sisällä vallitsee omat lainalaisuutensa. Kuplan ulkopuolelta katsottuna toiminta vaikuttaa aika-ajoin vähintäänkin mielenkiintoiselta ja usein hämmentävältä. Onko kaikki mitä siinä kuplassa tapahtuu totta? Toisaalta, kunhan kaikki kuplan sisällä uskovat samoihin totuuksiin ja noudattavat yhteisiä normeja, homma toimii. Minä viihdyin tuossa kuplassa hyvin ja osasin toimia sen säännöillä menestyksekkäästi. Mutta kuten sanoin aiemminkin, en usko, että pystyisin enää palaamaan entiseen kuplaani. Monestakin syystä. Hyvä niin. Näin lienee tarkoitus! On aika päästää irti! Jatkan uudessa kuplassa 😊.

potkut.com blogi pitää sisällään arvokkaan tarinan. Tarinan traumasta ja kuinka käsitellä sitä. Toinen tarina on henkisen integroitumiseni polku. Myös sen löytää blogin teksteistä. Osana trauman käsittelyä olen ollut pakotettu sukeltamaan oman itseni sisälle. Syvemmälle kuin koskaan aiemmin. Etsimään itseäni. Ymmärtämään itseäni. Hyväksymään itseni. Tässä minua on auttanut merkittävästi opintoni Kehto koulun Vapaa Tie – koulutusohjelmassa. Sattumaako että kiinnostuin jo pitkän aikaa sitten tutkimaan mieltäni? Ehkä ei!? Se on joka tapauksessa auttanut ja myös innostanut. Vapaa Tie – koulutukseen kuuluu opinnäytetyö, pro-gradu tutkimus. Minä päädyin tekemään graduni autoetnografisena tutkimuksena analysoiden kirjoittamiani potkut.com blogin tekstejä henkisen integroitumisen näkökulmasta. Työn nimeksi tuli HENKISEN KASVUN INTEGROITUMINEN – Autoetnografinen tarkastelu tietoisuuden ja identiteetin muovautumisesta. Työ löytynee kesäkuusta ´25 lähtien Kehto koulun verkkosivuilta.

Graduni kautta oivalsin muun muassa Jungin individuaation keskeisen sisällön – tietoisen ja alitajuntaisen mielen yhdistämisen. Ilman tätä ihminen jää muiden ihmisten odotusten sekä kulttuuristen odotusten vangiksi. Juuri kuten olen kokenut itselleni tapahtuneen. Jungin mukaan individuaation toteutuessa ihminen hyväksyy itsensä kokonaisena ja elää elämäänsä autenttisesti sisäisesti vapaana. Ei pelkästään ulkoisten odotusten mukaisesti vaan omasta syvästä ymmärryksestään käsin. Uskon omalta osaltani tämän kehityksen olevan nyt käynnissä.

Tutkimustyöni tuotti myös seuraavat teesit:

-          Älä usko omiin ajatuksiisi ja tunteisiisi (koska ne ovat harvoin totta).

-          Et voi kontrolloida mitään (- kokemus ja tietoisuutesi ohjaavat sinua, halusit tai et).

-          Kipu on osa elämää – hyväksy se. (Henkinen kipu johtuu usein liiallisesta ulkoiseen kiinnittymisestä).

-          Elämä toistaa itseään – irti pääseminen vaatii luopumista, joka taas edellyttää tietoisuutta. (Vasta kun päästät irti, sinun on mahdollista uudistua).

-          En ole se, joka luulen olevani (- tietoisuus auttaa näkemään itseni läpi).

Gradusta tuli mielestäni hyvä. Vasta gradun kirjoittamisen kautta koin monien asioiden avautuvan minulle. Ne jotenkin konkretisoituivat, kun ne kirjoitti ajatuksella. Joka kerta lukiessani graduani, oivallan jotain uutta. Matka jatkuu!

potkut.com blogin matka sitä vastoin loppuu tähän. En suunnittele enää kirjoittavani uusia tekstejä. Ajattelen, että ajatukseni ja kokemukseni nykyhetkessä, tulevaisuudesta puhumattakaan, eivät enää peilaa potkujani. Se trauma olkoon käsitelty.