Potkut.com -blogissa minä, Klaus Kuhanen, pohdin (toimitusjohtajan) työstäni saamiani potkuja.
Miltä potkut tuntuvat? Kuinka fiilikset muuttuvat päivästä ja viikosta toiseen? Millainen on potkuja seuraava henkinen prosessi, minun tapauksessani.
Potkuihin liittyy tunteita. Häpeä päällimmäisenä. Aihe on vaiettu. Siitä ei puhuta, eikä siitä juuri kirjoitetakaan. Potkut saanut päätyy useinmiten käsittelemään tunteitaan yksin, tai korkeintaan kahden kesken ammattilaisen avulla.
Olisiko aika arkipäiväistää potkut?
Siihen pyrin tällä blogilla kirjoittaen omista tunteistani. Kirjoittamaani ei pidä yleistää – tämä on yhden yksilön tarina.
ps - jos luet blogiani ensimmäistä kertaa, saatat haluta aloittaa alusta. Tarina alkaa siitä päivästä jolloin sain potkut.
Toinen viikko
Maanantai aamu. Kello ei herätä. Minun ei tarvitse lähteä mihinkään. Tuijotan ulos ikkunasta. Arki on koittanut – erilaisena. Olo on alakuloinen. Tässäkö tämä kaikki nyt oli. Kymmenien vuosien työura pyyhkiytyi pois kerralla. Itsensä syyllistäminen valtaa alaa! Yritän listata ylös asioita, joita voisi tehdä. En saa ahteriani irti penkistä!
Ensimmäinen viikko
Minulle isot muutokset elämässä kolahtavat viiveellä. Sitä lienee kiittäminen, että osaan olla irtisanomispäivänäni rauhallinen! Tiesin mitä odottaa, ja samalla toivon sisimmässäni, ettei niin kävisi. En ole valmistautunut potkuihin - olen tehnyt töitä ja elänyt toivossa… !
Potkut
Tänään se tapahtuu! Tapaan pomon aamulla ja oletan saavani potkut. Herätessäni olo on hermostunut – en muista tunteneeni samanlaista aiemmin. Keho tärisee!